Hiilarikammo

Hiilarikammo on sana jota kuulen jatkuvasti valmennustyötä tehdessä ja kyllä - olen kärsinyt siitä itsekin vuosia. Mistä kaikki sitten oikein lähti?

Ennen kuin aloitin elämäntapamuutosprojektini söin hiilarihöttöä pitkin päivää. Tältä saattoi näyttää tyypillinen ruokapäiväkirjani vuonna 2005.

Aamupala: Pari paahtoleipää kinkulla ja juustolla, maitokaakao.
Lounas: Mitä kouluruokalassa sattui olemaan.
Välipala: 2-3 paahtoleipää kinkulla ja juustolla, maitokaakao.
Päivällinen (Kuopiossa opiskellessa): Nuudeleita, valmislihapullia/nakkeja, (hyvällä tuurilla) wokkivihanneksia, pari paahtoleipää ja maitoa.
Iltapala: helvetisti paahtoleipää päällisillä ja kaksi lasia maitokaakaota.

Sokeri kuului siis elämääni maitokaakaon muodossa useita kertoja päivässä. Mutta eihän se ollut karkkia eihän? :D

Nyt jos katsoo ruokapäiväkirjaa, niin ei ihme, että kroppa oli vähintäänkin yhtä höttöä kuin ruokakin oli. Kun lopulta kiinnostuin ruokavalion parantamisesta, oli pitkään mukana myös hiilareita. En muuttanut ruokailutottumuksiani kerrasta, vaan vuosien aikana. 

Epäonnista asiassa oli kuitenkin se, että elämäntapamuutokseni sattui karppauksen kulta-aikaan 2006-2012. Joka paikassa toitotettiin kuinka karppaus pelastaa ja niinpä myös minä sorruin vähentämään hiilareita pikkuhiljaa. Ja oloni parani! Mikäpä motivoisi jatkamaan sen paremmin kuin se, että olo on virkeämpi ja kilot lähtevät. Aloin lukea kirjallisuutta, jotka julistivat karppauksen ilosanomaa. Ruokavallankumous, Antti Heikkilät, Vaaralliset viljat ja mitä näitä nyt on. Tein itselleni kuplan, jossa ratkaisu kaikkeen oli hiilareiden vähentäminen. Kuulin ihmisten puheesta vain ne asiat jotka halusin kuulla ja jotka tukivat omaa käsitystäni. En syönyt perunaa, viljoja, riisiä, bataattia jne. Mutta pitäähän ihmisellä nautintoja olla, joten sen sijaan söin mieluumin leffassa karkkia. Ihmettelin lopulta kuinka heikko olin sokerin edessä.

Pahimpinakin karppausaikoina söin kuitenkin silti 80-100g hiilareita. En siis edes kuulunut siihen hulluun ääriryhmään, joka veti ketoosissa varmaan hautaan saakka. Jossain vaiheessa eteen tuli kuitenkin käännekohta. Treenasin kovaa salilla, mutta mitään ei tapahtunut. Lihasmassaa ja voimaa ei tullut. Rasvanpoltto oli tyssännyt jo aikaa sitten. Ajattelin, että minun pitäisi varmaan vielä vähentää hiilareita, koska olihan se ratkaisu tuottanut tulosta aiemmin. Minullahan on huono hiilihydraattien sietokyky! En minä voi kokeilla nostaa hiilareita! Olinhan silloin lihavampi, kun elin hiilareilla! (Se mitä vain en tullut ajatelleeksi oli, että hiilareiden laadulla ja muulla ravinnolla on merkitystä kehonkoostumukseen.) Kokeilin minihiilarisia jaksoja ja Charles Poliquinin silloisissa koulutuksista tuttua paleo kickstarttia, jossa ollaan lähestulkoon hiilarittomalla kaksi viikkoa ja sitten aletaan pikkuhiljaa nostaa hiilareita ylöspäin - ei toiminut. Kokeilin pudottaa kaloreita. Ei toiminut sekään. Lopulta salitreeneistäkin tuli yhtä helvettiä. Treenien jälkeen, en meinannut päästä salilta pois. Saatoin nukkua tunnin heti treenattuani. Itkin salin vessassa silmät päästäni, koska olo oli niin surkea. (Kävin silloin salilla, jossa oli pelkkiä isoja voimanostajaäijiä ja arvatkaa vaan katsoiko ne silmät pyöreinä mun sekoilua siellä. :D)

Ei ihme, että lopulta sain rT3-diagnoosin. Olinhan sekoillut oman terveyteni kanssa jo varsin pitkään. Ratkaisu oloon ei kuitenkaan löytynyt lääkepurkista, vaan omista teoista. Vuosien jälkeen aloin vihdoin kyseenalaistamaan kaiken minkä tein. Aiheutin oppimiini asioihin tietoisesti säröjä. Luin artikkeleita, jotka kertoivat täysin päinvastaista kuin aikaisemmin olin lukenut. Onneksi ympärilläni on paljon viisaita ihmisiä ja oikeita ammattilaisia (ei siis mitään "oon joskus kuullut, että paasto voisi auttaa" -työkavereita), joilta voi aina kysyä apua. 

Lopulta päätin lisätä kaloreita ja hiilareita systemaattisesti ylöspäin. Aluksi 150g hiilareita tuntui paljolta ja sellaista määrää oli vaikea saada alas oikeasta ruoasta. (Sokeristahan se ei olisi ollut temppu eikä mikään, mutta nyt halusin tehdä asioita fiksusti...) 

Nykyään +200g hiilarit on arkipäivää ja treenit kulkee paremmin kuin koskaan. Voima tarttuu ja lihaskin kasvaa. Olen vihdoinkin kaikkien näiden vuosien jälkeen saanut rasvatonta massaa nostettua yli 50kg:n (tällä hetkellä yli 52kg). Energiaa riittää paljon enemmän kuin ennen muuhunkin kuin pelkkään treenaamiseen. Pystyn harrastamaan jopa hyötyliikuntaa, johon aiemmin ei ollut voimia lainkaan. Kun olen lisännyt hiilareita, niiden himo on hälventynyt.

Ja kuten alussa sanoin, näen valmennuksessa tämän saman tarinan toistuvan jatkuvasti. En sano, etteikö vähähiilihydraattinen dieetti jossakin elämänvaiheessa, hetkellisesti voisi olla hyväkin vaihtoehto. Se ei ole varsinkaan se dieetti, jonne pitäisi jäädä ikuisiksi ajoiksi. Aiheuta omiin näkemyksiin mahdollisimman paljon säröjä. Kuuntele oikeasti fiksuja ihmisiä eri näkökulmista. Kyseenalaista juttuja, joita ihmiset laukovat ainoina totuuksina.

Ihmiset haluaisivat, että asiat olisivat mustavalkoisia ja yksinkertaisia. Monet haluaisivat kuulla, että laihtuminen olisi pelkkää matematiikkaa, hiilareiden vähentämistä, paastoa, pussikeittokuuria tmv.  Extreme houkuttelee, koska ajatellaan, että sillä saavuttaa extreme tulokset. (Vähän kuten kaikista mammoista on nykyisin tulossa fitnesskisaajia. Siinä sitä vasta extremeä, kun ei muistuteta edes etäisesti urheilijaa vaan ennemminkin jojolaihduttajaa.) Mutta kroppa on paljon viisaampi, kuin mitä pää on. 


Jos haluat hiilarikammon sijaan oppia jotain fiksumpaa, niin vielä on hetki aikaa ilmoittautua Aktivoi aineenvaihduntasi -verkkovalmennukseen

Aineenvaihdunnan ihmepillerit - onko niitä?

Aineenvaihduntaan ja sen parantamiseen liittyy useita myyttejä. Valmennuksissa monilla on kovat odotukset oman aineenvaihdunnan eheyttämisestä. Viikossa pitäisi saada läski tirisemään. Monet haluaisivat kuulla, että minulla on joku ihmepilleri tai pikakonsti jolla saa aineenvaihdunnan toimimaan taikaiskusta. Vaan niitä ei valitettavasti ole, eikä tule.

Kun haluat aineenvaihdunnan kuntoon on siihen olemassa vain yksi tie. Systemaattista työtä ja perusasioiden toistoa kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ei ole olemassa mitään sen kummempaa. Sinun on oltava nöyrä ja ymmärrettävä realiteetit. 

Mitkä ovat hyvän aineenvaihdunnan peruspilarit?

  1. Uni. - Vähintään seitsemän tuntia laadukasta unta oikeisiin aikoihin.
  2. Liikunta - Panosta hyötyliikuntaan ja kovatehoista liikuntaa sitten, kun siihen on paukkuja.
  3. Ravinto - Laadukasta ruokaa ja riittävän paljon. Minikaloreilla tai -hiilareilla on turha yrittää eheyttää aineenvaihduntaa.

Yllättävää kyllä, suurin osa ihmisistä ei todellakaan tee näitä asioita. Ei ole mitään merkitystä tiesitkö tämän jo, vain sillä on merkitystä, että todella teet. (Ja itse asiassa moni ei edes tiedä, että nämä yllä olevat kolme asiaa pistävät kropan kuntoon jo melko monella osa-alueella.) Liian monta kertaa olen esimerkiksi itse jäänyt kiinni ajatellessäni "kyllä mä tiedän, että nukkumaan pitäisi mennä ajoissa ja unta pitäisi saada vähintään seitsemän tuntia", mutta en ole toteuttanut tätä asiaa käytännössä. Mitä merkitystä on tiedolla, jos se ei ole käytännössä? Keho ei ole kone, joka tottelee kun sitä käsketään. Kehoa ei pakoteta toimimaan. Isot linjat tulee olla kunnossa, jos halutaan saada tuloksia. On turha koettaa löytää ratkaisua chilin popsimisesta tai vihreä tee -kapseleista, jos vaikkapa uni on persietellään.

Kun siis haluat parantaa aineenvaihduntaa, ole rehellinen itsellesi. Onko yllä olevat asiat sinulla käytännössä vai LUULETKO niiden olevan?


Ps. Iltalehden Ilona -liitteessä ilmestyi 3.8. juttu aineenvaihdunnasta, jossa olin haastateltavana. Kipaiseppa siis lehtihyllylle ostamaan Iltalehti ja Ilona yhdessä. :)

Pps. Aktivoi aineenvaihduntasi -valmennukseen on vielä aikaa ilmoittautua! Sinne siis, jos aineenvaihdunnan parantaminen kiinnostaa. Luvassa ei siis ole ihmepillereitä vaan niitä asioita, jotka oikeasti toimivat. Tässä valmennuksessa ne pistetään oikeasti myös käytäntöön.

Ajatusmallit kuntoon aineenvaihduntaa parantaessa!

Aineenvaihdunnan parantaminen on monen kodalla pitkä prosessi ja usein yksi suurin kehityksen este saattaa olla oma pääkoppa. Useimmilla aineenvaihduntaongelmaisilla on taustallaan dieetti jos toinenkin ja ajatukset ovat jatkuvasti laihduttamisessa ja vaakalukemissa. Painoa halutaan pois keinolla millä hyvänsä, mutta ainakaan pysyviä tuloksia ei ole tullut enää aikoihin.

Vaikka naistenlehtiä lukemalla saattaa saada sen kuvan, että chilin käyttäminen ruoanlaitossa parantaa aineenvaihdunnan, niin valitettavasti ei ole olemassa taikasauvaa, lisäravinnetta tai mitään muutakaan pikakonstia saada aineenvaihdunta kuntoon. Ainoastaan sitkeällä ja systemaattisella työllä on merkitystä.

Heitä vaaka pois

Ensimmäinen ja varmasti tärkein asia jonka itselleen voi tehdä oikean fokuksen luomiseksi on vaakan heivaaminen pois. Vaaka ei nimittäin tule nyt eikä tulevaisuudessa kertomaan sitä miltä näytät. Jos painoa lähtee, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että poltat rasvaa? Ei. Pussikeittokuurilla tai keskitysleiridieetillä voi saada painon putoamaan, mutta tulos ei tuskin ole silmiä hivelevä. Vaaka ei kerro mistä kehosi koostuu. Oletko saanut lihasta? Oletko kerännyt nestettä? Kuinka paljon kehossa on rasvaa? Se ei myöskään määritä ihmisarvoasi. Et ole huono ihminen jos painat yli 60kg. Kun siis parannat aineenvaihduntaa, älä laihduta!

Jos aineenvaihduntaa lähdetään parantamaan pohjamudista, on todennäköistä, että paino nousee muutamia kiloja ylöspäin. Viisi kiloa lisää ei ole vielä mikään katastrofi (ja usein se 5kg ei edes ole pelkkää rasvaa, toisin kuin mielesi tahtoo kehitellä).

Aineenvaihdunnan parantamiseen kuuluu usein fiksun ruoan lisääminen ja liikunnan järkeistäminen. Tosiasia on, että keho voi olla ensimmäistä kertaa vuosien jälkeen eheyttävässä ja uudistavassa tilassa. Aineenvaihdunnan aktivoiminen tarkoittaa sitä, että annat keholle mahdollisuuden olla paras versio itsestään ja eheytyä. Lopeta siis näivettäminen ja dieettimeressä sekoilu.

DSC_5381.jpg

 

Kiire ei ole ystävä.

"Milloin aineenvaihduntani on kunnossa?" "Koska voin alkaa laihduttaa?" "Milloin saan haaveilemani sixpäkin?" Olen itse pohtinut näitä samoja asioita kuukausia ja vuosia ja niin tekee moni muukin aineenvaihduntaongelmainen, joka haluaa päästä vihdoin elämänsä kuntoon. Fakta on kuitenkin se, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Aineenvaihdunnan parantaminen vie kuukausista jopa vuosiin. Kukaan ei voi sanoa tarkkaa päivämäärää milloin aineenvaihdunta ottaa tuulta purjeisiin. Sinulla on oltava jatkuva usko tekemiseen. Kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin, kun en nyt luovuta ja sorru pikadieetteihin ja ihmepillereihin. Pikaratkaisuilla saattaa saada vain hetken helpotuksen, jonka jälkeen ollaan taas entistä syvemmällä aineenvaihdunnan suossa. Sen olet ehkä jo nähnytkin. Kun tuloksia ei tule omien odotusten mukaisesti, päänuppi pehmenee. Itse mietin aina siinä vaiheessa, että mikä on vaihtoehto? Vaihtoehto on palata entiseen. Toiko se tuloksia? Ei. Entisillä metodeilla sain aineenvaihdunnan lukkoon. Parempi siis vain luottaa viisaampien sanaan ja tehdä päinvastoin kuin mihin on tottunut, odottaa ja olla onnellinen kaikista niistä muista tuloksista mitä on saanut. Treenipainojen ja energiatasojen nousu sekä lihasmassan kehitys.

Jätä siis kiire taakse ja ole kehollesi armollinen. Kun se on palautunut vuosien rääkistä, voi aineenvaihduntakin eheytyä uudelle tasolle. Laihdutusta tärkeämpää on, että haluat ennen kaikkea laittaa terveyden kuntoon ja löytää kehon tasapainon.


Jos tämä ajatusmalli kiinnostaa lisää ja haluat oikeasti parantaa aineenvaihduntaasi pitkällä tähtäimellä, niin maanantaina 27.7. aukeaa jälleen ilmoittautuminen Aktivoi aineenvaihduntasi -verkkovalmennukseen. 

Syntymähumala - paras humala.

Tänä vuonna vietänkin oman juhannukseni Helsingissä. Eilen kävin treenaamassa salilla ja illalla pelattiin lautapelejä meillä kavereiden kanssa. Nukkumaan mentiin klo 01 ja tänään luvassa leffassa käyntiä. Mietinkin eilen Heikin kanssa, että alkoholilla on tätä nykyä yhä pienempi osuus meidän juhlapäivissä ja elämässä ylipäätään. Parhaat bileet alkaisivat mielestäni klo 14 ja päättyisivät viimeistään 00. Aamulla olisi virkeä olo ja jäljellä selväpäiset muistot. Alkoholi ottaa minulta enemmän kuin antaa. En kiellä itseltäni mitään tai kärsi millään tavalla kieltäytyessäni känneistä. En vain nykyään nauti humalasta millään tasolla. En ole koskaan ollut mikään bilehile, mutta nykyisin saa tapahtua suoranainen ihme, että minut löytää baarista humalassa. Työni on parasta ikinä, enkä kaipaa pakoa todellisuudesta. Treenaan säännöllisesti 3-5 kertaa viikossa ja syön terveellisesti. En halua hukata näistä saamaani huikeaa energiaa juomalla viikonloppuna. Yksikin humalainen viikonloppu on nykyään minulle jo liikaa... Onko asia niin, että mitä enemmän nautin elämästä juuri sellaisena kuin se on, niin sitä vähemmän tarvitsen nautintoaineita paikkaamaan elämää? Työ, harrastus ja vapaa-aika ovat nivoutuneet elämässäni yhteen. Jään työpäivän jälkeen chillaamaan työpaikalle useiksi tunneiksi. (Käsi ylös, kuinka moni tekee saman. :D) Saatan treenata salillamme tai vain hengata taukohuoneessa jutellen ystävien (siis työkavereiden) kanssa. Kaikki on vain elämää. Nautin siitä, kunhan kaikki on tasapainossa.

Anu hengailee taukohuoneessa

Kun olen selvä, huomaan että saavutan flown helpommin kaikessa tekemisessä. Varsinkin viimeaikoina olen ollut täynnä ideoita ja innostusta. Jos joisin itseni humalaan yhtenä lauantaina, olisin kanveesissa viikon. Mikään ei tuntuisi miltään ja pää olisi homeessa... Olen huomannut senkin, että kun elämässä ei ole niin helppoa, niin saan myös eniten aikaan. Nyt esimerkiksi uuden yrityksen perustaminen on tuonut uudenlaista stressiä elämään, mutta tästä syystä olen ollut luovempi kuin pitkään aikaan. Stressiä en voi purkaa alkoholilla. Puran stressiä ideoimalla uutta ja käyttämällä aivokapasiteettia. Tämä kaikki on paljon parempaa, kuin humalahakuinen juominen. Mieluumin otan pari lasia viiniä ruoan kanssa tai seurassa ja olen seuraavana päivänä virkeä, oma itseni. Eipä minulla ole nykyisin kavereitakaan, jotka lähtisivät haluaisivat heilua viikonloppuna humalassa. Ennemmin vedetään treenit Centerillä, kuin kännit kuppilassa. :D

Anu Optimal Performance Centerillä